Kaukalopallo on Suomessa suosittu talvilaji, joka on koukuttanut kaiken ikäisiä pelaajia ja katsojia pariinsa. Tänä päivänä laji on myös erittäin suosittu koululiikunta muoto.
Kaukalopallo on jääkiekosta kehitetty palloilulaji, jota pelataan jääkiekon ja jääpallon tapaan kaukalossa. Lajia pidetään jääkiekkoa ja jääpalloa turvallisempana kaukalolajina, sillä kaukalopallon säännöt kieltävät taklaukset kokonaan. Näin pelaajien välinen kontakti on vähäisempää, toki kovassa vauhdissa ei aina vältytä törmäyksiltä ja vahingoilta. Suomessa lajin harrastajia on kymmeniä tuhansia ja sitä on pelattu jo yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Kaukalopallossa voi kilpailla Suomessa eri sarjoissa ja ikäluokissa. Laji siirtyi Suomen Jääpalloliiton alaisuudesta omaan itsenäiseen lajiliittoonsa, Suomen Kaukalopalloliittoon, vuonna 1990. Lajissa on kilpailtu suomenmestaruuksista jo yli kaksikymmentä vuotta.
Vauhtia ja vaihtuvia tilanteita
Kaukalopallo on jääkiekon ja jääpallon tapaan vauhdikas laji, joka tarjoaa vauhtia ja jännitystä niin lajin pelaajille kuin katsojillekin. Harrastusmuotona se on monipuolinen ja liikunnallinen laji, jota voi harrastaa kaiken ikäiset. Kaukalopallossa kehittyy niin koordinaatiokyky, lihaskunto kuin joukkuepelitaidot. Kuminen pallo liikkuu jäällä nopeasti ja pitää pelaajat jatkuvassa liikkeessä. Vauhdikkuus takaa myös katsojille aina yhtä mielenkiintoisen elämyksen.
Kaukalopallo tunnetaan ennen kaikkea hauskana lajina, ja erityisesti harrastesarjoissa se on kautta historiansa ollut urheilulaji jossa hyvä henki ja harrastamisen ilo kukoistavat. Lajin säännöt ovat yksiselitteiset ja helpot muistaa niin uusille pelaajille kuin katsojille. Harrastajalle kaukalopallo on edullisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi jääkiekko, jonka jäsenmaksut ja lisenssit ovat hyvinkin hintavia.
Suomen Kaukalopalloliiton alaiset kilpailuluokat on suunnattu pojille ja miehille, mutta lajia harrastavat monet tytöt ja naiset, joiden keskuudessa kaukalopallo on yleistynyt jatkuvasti. Lajissa kilpaillaan aina alakouluikäisistä ikämiessarjoihin saakka.
Kilpailu tapahtuu:
- Lasten ja nuorten ikäsarjoissa
- Lasten ja nuorten turnajaisissa
- Miesten aluesarjoissa
- Miesten SM-sarjassa
Kaukalopallon säännöt
Kaukalopallossa voittaja joukkue on se, joka saa eniten maaleja eli toimittaa pallon vastustajan maaliin. Joukkueessa on kerrallaan kentällä viisi kenttäpelaajaa ja yksi maalivahti. Yhteensä joukkueessa saa olla pelaajia 17 tai 20 riippuen mitä kaukalopallo sarjaa pelataan sekä kaksi maalivahtia.
Kaukalopallossa ei saa taklata lainkaan. Mailaa käytetään ainoastaan pallon pelaamiseen ja esimerkiksi sillä toisen pelaajan huitominen, kampitus tai estäminen on rike. Pelirikkeistä seuraa joko vapaalyönti, jäähy tai rangaistuslaukaus rikkeen tyypistä ja vakavuudesta riippuen. Kaukalopallossa ei tunneta paitsiosääntöä.
SM-liigassa ja miesten 1. Divisioonan kaukalopallopeleissä pelataan kolme kahdenkymmenen minuutin pituista erää, tehokasta peliaikaa eli kello pysäytetään aina pelikatkojen ajaksi. Alemmissa ja nuorten sarjoissa peli aika on juoksevaa eli sitä ei pääsääntöisesti pysäytetä. Poikkeuksena ovat muun muassa pitkät viivästymiset ja rangaistuslaukaukset. Peliaika on alemmissa sarjoissa kaksi kolmenkymmenen minuutin juoksevan ajan erää. Pelin viimeiset kaksi minuuttia ovat aina näissäkin sarjoissa tehokasta peliaikaa. Nuorten ja harrastesarjojen pronssi- ja loppuotteluissa pelataan kaksi kahdenkymmen minuutin mittaista juoksevan ajan erää, jonka viimeiset kaksi minuuttia ovat jälleen tehokasta aikaa katkoineen. Turnausten peliajat määritellään aina turnauskohtaisesti ja kerrotaan kukin turnauksen säännöissä.
Maalivahdin peliä koskevat seuraavat erikoissäännöt:
- Maalivahti saa sulkea pallon viideksi sekunniksi, jonka jälkeen tämän tulee palauttaa se peliin
- Maalivahti ei saa heittää palloa keskiviivan yli vaan pallo tulee aina palauttaa omalle kaukalon puoliskolle tai sen on osuttava pelaajaan tai kaukalon laitaan ennen keskiviivan ylitystä
- Maalivahti ei saa tarkoituksellisesti ottaa haltuun tai ohjata (kädellä tai jaloilla) hänelle oman joukkueen pelaamaa palloa
Tarvittavat varusteet
Kaukalopalloa pelataan kovalla kumisella pallolla, joka on halkaisijaltaan 6 senttimetriä. Väriltään pallo on tumman sininen – väri joka erottuu helposti pelaajien silmään ja toisaalta katsojalle myös tv-ruudun välityksellä. Jos pallo joutuu pelin edetessä ulos kaukalosta, saa toinen palloa pelaamaton joukkue rajalyönnin paikasta, jossa pallo ylitti kaukalon (ei kuinkaan koskaan maaliviivan takaa). Rajalyönti tapahtuu myös pallon osuessa hallin kattorakenteisiin ja kyseessä on armotta liian korkea lyönti.
Kenttäpelaajille pakollisiin varusteisiin kuuluu sarjasta riippumatta:
- Luistimet
- Kaulasuoja
- Kypärä
- Kaukalopallomaila
Maalivahdeille pakollisia varusteita ovat:
- Luistimet
- Maski / kypärä kasvosuojalla
- Maalivahdin kiinniotto käsineet
- Säärisuojukset (maksimileveys 28cm)
Kaukalopallo maalivahdilla ei ole mailaa, sen sijaan molemmissa käsissä on kiinniottokäsineet eli räpylät.
Kaukalopallon lyhyt historia
Lajin juuret kantautuvat Ruotsiin 1960 luvulle, jossa kaukalopallo kehittyi jääpallon pelaajien keskuudessa. Suomessa laji aloitettiin vielä saman vuosikymmenen aikana, ensin harrasteluna, josta 1970 luvulla kehittyi virallinen urheilulaji. Sen suosio kasvoi vuosikymmenen aikana valtavasti ja ensimmäisen Suomen mestaruusottelukin pelattiin jo vuonna 1975. Suomi pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa, Suomi-Ruotsi maaottelun, vuonna 1984. Seuraavalla vuosikymmenellä laji kasvoi entisestään ja sen toimintaa laajennettiin perustamalla lajiliittoja. Kaukalopallon pariin oli saatu jo lähes 80 000 pelaajaa, jotka harrastelivat tai kilpailivat eri ikäluokissa ja sarjoissa.
Tänä päivänä kaukalopallo houkuttaa nuoria liikkujia kiitos hyvän maineensa ja kohtuullisten jäsenmaksujen. Laji on helppo aloittaa vanhemmallakin iällä, sillä harrastajia löytyy hyvin monen tasoisia eikä varsinaisia vähimmäisvaatimuksia ole.